7. Vaelluspäivä Viana -Ventosa

 Viana- Ventosa, 31,6 km


Vianna aamu valkeni puolipilvisenä.  Herätys jokaisella kello kuusi aamulla. Itse duunattiinaamupalat yhteisessä keittiössä. Samassa huoneistossa asui yksi pariskunta ja yksi yksinäinnen nainen. Heitä emme juuri nähdeet, jokainen kulki omia reittejään ja puuhaili huusholleissaan.
Tänään oltiin taas hitusen aikaisempaan liikkeellä kuin edellisenä aamuna ja reippaina  taas matkaan. Yöllinen lepo oli kummasti poistanut edellisen päivän uupumuksen ja pölyt jaloista.

Noillako meinasit lähteä....eihän siinä jos ei uskalla ni voi olla lähtemättäkin?

St. Jeanista ostammamme simpukat olivat tipahdelleet matkan varrella kellä, mihinkin. Onneksi kaikki saatiin talteen ja suprise, suprise.....simpukan asentaja saapui aamulla huoneeseemme. Melkoisella älämölöllä ja innolla tulikin.

Täyskäännöshän siitä seurasikin ja asentaja teki täyskäännöksen ulos mölinöineen ja uusi sisääntulo otettiin hetken päästä uusiksi : ) Alamme jo tottua toistemme tapoihin herätä, pakata, ruokailla, matkata, käydä vessassa, kommunikoida ja ärsyyntyä. Ilman huumoria tämä matka olisi jo päättynyt Helsinki- Vantaalle.

Matka starttasi kohti suurta kaupunkia Logro' noa. Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittui taas huomaamatta, tarinoidessa edellisen päivän tapahtumia ja illan kuulumisia. Välillä reissattiin yhtenä
ryhmänä, toisinaan menimme pitkät taipaleet itsekseen kävellen, omissa aatoksissa.


Maasto oli kohtalaisen tasaista ja helppokulkuista.  Logro' non jälkeen tulimme  puistoon, missä
vastaamme tuli paljon paikallisia ihmisä lenkkeilen, pyöräillen ja ystävällisesti tervehtien meitä
pyhiinvaeltajia. Siinä meillä suomalaisilla hieman opettelemista, jos ei heti ohituskaista aukene ensimmäisestä rykäisystä. Taivallus jatkui upeiden, silmänkantamattomiin jatkuvien viiniviljelmien välissä, välillä hiekalla, kivellä, nurmella ja asfaltilla.

Ihania pieniä taloja , kuaniine puutarhoineen matkan varrella.

Haikarat rakensivat pesiää, ihan ja puolella missä vain liikuimme.

Tääl on viinit vähän isommissa pulloissa....ja hyvät sellaiset. 

Aurinko alkoi porottaa täydeltä taivaalta ja hikeä pukkasi peregrinojen otsalle. Saavuimme Navaretten kylään, jota komisti jälleen kerran hieno kirkko alati soivineen kelloineen.

Rinkassa alkoi painaa jo edellisestä kylästä hankittu vino tintto pullo ( 1.29€).Upea kirkko vei kuitenkin vaeltajien janon hetkeksi. Astuimme upeaan kirkkoon sisään ja wow....mikä elämys. Upea katedraali, kultaa, hienoja kuvia, upeita lasimaalauksia, ihmiset istuvat hiljaa penkeillä rukoillen, kynttilöitä sytyttävät ihmiset polvistuvat alttaritaulun eteen. Siinä herkistyi hikinen peregrino,hattu lähti  karskimmankin äijän päästä ja kyynel hiipi silmäkulmaan meillä vähän herkemmillä yksilöillä.

Sangre de Toros..

Vieressä pieni Cafe, missä nautimme kahvit ja eväämme. Matka jatkui seuraavaan kylään Ventosaan, minne matkaa viavaiset 7 km. Matka muodostuikin melkoiseksi Jaakobin taipaleeksi, Markun polvi alkoi tauon jälkeen vihoittelemaan toden teolla. Siinä jouduttiin jo miettimään taksikyytiä ja koko matkan jatkumista. Muutaman kilometrin taipaleen jälkeen kevennettiin  Markun rinkkaa, lääkittiin kaveria päästä jalkoihin. Huono lääke ei ollut ollenkaan mukana kannettu punaviini, minkä nautimme viiniviljelysten varjossa. Loppumatka taittui hieman helpommin kohti pientä kaunista kylää. Löysimme sieltä pienen etsinnän ja avuliaitten paikallisten ihmisten avustamana mukavan pienen alberguen, minne majoituimme. Nautimme paikallisessa tavernassa ihan pizzat( grandiosat) ja Markku lievitti koira ikäväänsä silitellen omistajien suloista paimenkoiraa.

  Matka alkaa tehdä tehtävänsä. Siinä iltapäivällä, viinilasin ääressä istuimme, kyyneleet silmissä näitä kirjottelemme ja taitettua matkaamme muistelemme. Miehet ihmeissään meidän naisten kyynelehtimistä hämmästelevät vaikka ihan varmasti samat fiilikset ihan jokaisella matkaajalla.