11. Vaelluspäivä Atapuerca- Villabilla de Burgos 27 km
Aamu valkeni tosi viileänä. Mittari näytti +7 astetta. Aamupalat syötyämme, pähkäilimme vielä tovin bussilippujen kanssa. Olikin tosi ongelmallista saada kyyti kotimatkalle Burgosista Barcelonaan. Kaikki junat oli jo täynnä ja bussilla meno ei oikein houkuttanut. Tästä opimme että tälläiset varaukset on syytä tehdä etukäteen, ennen lähtöä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuitenkin bussi. Netin kautta yritettiin monta kertaa varata matkaa,mutta kaikki tiedot näpyteltyäni netti katkesi tämän tästä. Melko epätoivoista. No sitten viimenään löysin toisen nettisivuston mistä varaukset saatiin tehtyä. Olimme jo etukäteen äänestäneet porukan kesken menemmekö yö vai päivä bussilla. Päädyimme päivään. Mutta kuinkas ollakkaan, varasin paikat bussiin joka lähtee Burgosista klo 12.15 AM, elikkä keskellä yötä. Kerkesin jo painaa varaa nappia, kun tajusin että eihän tuo ole päiväs aikaa. Hammasta kiristellen sitten peruuttamaan varausta, mikä ei sitten onnistunut. Hetken mietittyämme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että eipäs perutakkaan. Sillä nyt kun matkustamme Barceloonaan yöllä meille jää kaksi päivää aikaa nauttia Barceloonan vilinästä.
Kaiken sählingin jälkeen, matka alkoi melkosella nousulla. Ilma oli niin kylmää että peukalot meinasin jäätyä sauvoissa. Ihan kuin koto Suomessa hiihtolenkillä.....ollaan kuitenkin keski Espanjassa..? Matka alkoi sellaisella nousulla, että lämmin tuli sadetakkien alle melko pian, mutta kylmä tuuli piti huolen, ettei hikikarpaloita kenenkään otsalohkolla helmeillyt,mennemminkin kirosanat kimpoili tarpoessa kivikkosessa ylämäessä.
Moni matkalla tavattu henkilö on kysellyt mistä päin olemme ja moni on arvannut jo pelkän kielen perusteella, mistä olemme. Ne jotka meitä yhtään tuntevat , voivat kuvitella, että matkan varrella on
jos jonkin moista artikulointia kuulunut. Tänääkin tapasimme pari ihmistä, jotka tunnistivat meidät
kielen perusteella. Moni oli myös vieraillut Helsingissä, tosin usein vain lentokentällä. Olemme
antaneet kuitenkin suomesta hienon kuvan, iloisen ja naurua helisevän.
Matka kohti Burgosta jatkui todella tuulississa merkeissä, mutta taittui kuitenkin melko rivakasti. 20 km kohdalla alkoi jalkoja sen verran kiristää, että poikkesimme retiltä Kaupunkiin ja nautimme cafe con lechet, paikallisessa baarissa.
Burgoksen kapungin ohitimme toetoisina 300 km taittuneesta taipaleesta. Moni peregrino jäi kaupunkiin yöksi, mutta me päätimme jatkaa matkaa seuraavaan pieneen kylää Villabilla de Burgokseen.... No en tiedä oliko se viisasta vai ei, mutta siellä oltiin. Jos aikaisemmin reissulla oli ollut autioita kyliä,niin tässä kylässä ei sitten ollut mitään. Eräskin engelsmanni kyseli että aiotteko todella mennä siihen kylään. Todellakin mentiin....osa jengistä jo jalkavaivaisena sitkeästi vaan kohti tyhjää kivikylää. Aurinko paahtoi pystysuoraan taivaalta ja oltiin kuin desperadot konsanaan.....kuivuuden uuvuttamina.... Koko kylässä ei ketään missään, jälleen kerran siestan aikaan. Pyörittii. Siinä ympyrää ja kyseltiin paikallisislta albergueta, mitä ei enää ollut olemassakaan.
Kukaan koko kylässä ei puhunut sanaakan englantia. Aikamme siinä sönkättyämme, löysimme itsemme pension La Mesotomasta. Ilmeisesti jokin kylän vanhin jehu tuli ja johdatteli meidät rähjäisen näköisen talon sisälle, siinä pyöriteltiin silmiämme ja ihmeteltiin. Ei ollut paljon vaihtoehtoja, kukaan ei siinä helteessä ja 27 km taivaltaneena enää olut kovin innokas jatkamaan
matkaa seuraavaan kylään n. 4 km eteenpäin. Paikka osoittautukin ihan kohtalaiseksi yöpaikaksi, meillä oli kahden hengen huoneet, keittiö, suihkut jne. Myöhään illalla joku " paimen", kuten miehet asian ilmaisivat, saapui omaan kämppäänsä. Meillä oli siis viimeisenä vaellusyönä käytössä kokonainen talo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti