Cizur Menor, 27km
Tänään nukuttikin tosi hyvin, huone oli viileä ja pojat nukkuivat jo ennen valomerkkiä.
Herätys kello 6:30, hieman nukuttiin pitempään kun edellisinä aamuina. Aamupalat rakennettiin itse pienessä alberguen omassa keittiössä. Monen muun matkaajan kanssa hienoisessa alamäessä matka lähti mukavasti etenemään. Upeat rivit tuulimyllyjä humisivat vuoristo rivistön yllä, jota kohden me lähdimme taivaltamaan. Nousua ja laskua matkalla. Aamupalasta jääneet eväät maistuivat matkan varrella kivikoisessa laskussa. Jälleen kerran nousut (770m) olivat huomattavasti helpompia kuin niistä alastulot.
Evästauko ja polville hieman lepoa.
Matkaa vielä hitusen sinne varsinaiseen päämäärään.
19,2 km takana, kylmät juomat maistuivat,mutta matka jatkui vielä 7 km.Sää
vaihteli kokoajan kuumasta auringon paisteesta sateeseen ja viiltävään
tuulen. Jossain vaiheessa ylempänä vuoristossa olimme näkevinämme jopa
lumihiutalieta.
Itse Pyhä Jaakoppi seisoi keskellä Puenta la Reinaan johtavaa risteystä.
Puenta la Reinan kylä vai olisiko ollut jopa kaupunki. Kaikki vanhaa hienoa rakennusta, pieniä kauppoja, kahviloita, hurmaavia parvekkeita belargunioineen.
Päätimme jatkaa matkaa vielä 5 km seuraavaan kylään, Maneruun. Kylä oli todella pieni ja siellä ainoastaan yksi pieni albergue. Emme päässeet sinne yöpymään, joten matkamme jatkui seuraavaan kylään ( 2 km) Cirauqui. Matka näytti helpolta, koska kylä häämötti edessämme horisontissa....mutta, viimeinen kilometri olikin sitten melkoista nousua kohti kylää. Kaukaa katsottuna kylä näytti isolta ja eläväiseltä,mutta mitä lähemmäs kylää saavuimme sitä pienemmältä ja autiommalta se näytti.
Epätoivo alkoi hiipiä vaeltajan mieleen, mitä jos emme yöpaikkaa löytäisi täältäkään?
Pientä kylää kavuttiin ylös, kapeita kivisiä katuja ja korkeita vanhoja hienoja taloja. Mutta ketään ihmistä ei missään. Viimein tuli eteen ohjekyltti Alberguesta, toivo siis heräsi. Löysimme pienen kivisen rakennuksen, aikamme koputeltua oveen, se viimein avautui. Ovella seisoi iloinen espanjalainen nainen, joka toivotti meidät tervetulleiksi, hyvällä englannilla
Asetuimme albergueen taloksi, levitimme leirin kymmenen muun vaeltajan kanssa. Minulle jotenkin aina lankesi yläpeti, niin ihanista kerrossängyistä. Pienen pienestä kaupasta ostimme aamupalaa varten mehua, patonkia yms.Unohtamatta punkkua ja muutamaa olutta pojille.
Päivällinen syötiin alberguen alakerrassa, tunnelmallisessa , historiallisessa rakennuksessa, jälleen kerran mukavassa seurueessa....itsemme lisäksi. Palvelu pelasi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten myös juomaa. Seurueeseemme liittyivät tänä iltana yksi ranskalainen ja yksi amerikkalainen mies. Siinä taas vaihdettiin kuulumisia ja nautittiin toistemme hulvattomasta seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti