30. Vaelluksen päätöspäivä

Viimeiset kilometrit kohti Santiago de Compostelaa. Näyttää ihan naurettavalta.. Lähtö tilanteessa oli nolla perässä.  Kaiken kaikkiaan marssia takana 784 km.  Nyt kaikessa rauhaas käveltiin Katetraalin luo. Huvitti kun kuljimme Santiagon vanhan kaupungin kujia ja morjestelimme vastaan tulevia " tuttuja" vaeltaja kasvoja, taisi tulla enemmän vastaan tuttuja kuin kotosalla Kouvolan keskustassa.

Saavuttiin aamun valjetessa katetraalin luokse ja ihmeteltiin aikamme mistä saisimme todistukset vaelluksestamme. Viimein löytyi oikea toimisto ja jonon hännille vaan odottamaan vuoroa. Tunnin jonotuksen jälkeenn oli tärkeä paperi kourassa ja reissu " siunausta vaille" valmis.

Kello 12 alkoi katetraalissa suuri messu, missä kaikki paikalle saapuneet ja todistuksen saaneet vaeltajat siunattiin. Oli kyllä erikoinen tilaisuus, vaikka ei sanaakaan ymmärtänyt niin silti tilaisuus oli hieno. Siinä sitä taas vaihdettiin poskisuudelmia ventovieraiden ihmisten kanssa. Pikkusen oli silmät selällään hämmennyksestä kun etupenkissä istuva mieshenkilö kapsahti kaulaan ja alkoi pusutella poskelle. No eihän siinä auttanut kun toimia tavan mukaan ja moiskauttaa takaisin. Tilaisuus huipentui upeaa suitsutus kruunun/ pallon mikä lie ollutkaan kiikuttamiseen korkealla katraalin katossa. Kirkkokansan päälle levisi suitsukkeen tuoksu. Hieno hetki.

Kirkon jälkeen suunnattiin kylän info pisteelle, jossa tiedettiin olevan Suomalainen nainen johtajana. Suoraan vaan johtajaa pyydettiin paikalla, vastaanotto virkailija hieman epäröi voiko hän noin vaan soittaa ja pyytää johtajaa Anu Pitkästä paikalle, kun emme edes tunne koko ihmistä. Anulta saimme hyviä vinkkejä, mitä kannattaa tehdä ja minne mennä. Hän järjesti meille myös yöpymispaikan koko viikonlopuksi, niin ettei meidän tarvi vaihtaa majoitusta joka yöksi. Tästä alkaa nyt huli ja muutama päivä täällä Santiagosa ja maanantaina lento Madridiin, mistä keskiviikkona koti Suomeen.

THE END

29.Vaelluspäivä Melinde- Monte de Gozo

Yöllä  satoi taas ihan kaatamalla. Kämppä oli aivan kostea aamulla kun heräsimme. Yöllä oli niin kylmä että välillä heräsi nenä aivan jäässä, koska kämpässä ei tietenkään ollut mitään lämmitystä. Edessä olisi tänään viimeinen täys mittainen matka edessä, enne Compostelaa.

Aamupala nautittiin viereisessä kahvilassa ja sitten matkaan.

Matkaa enää jäljellä niin vähän  että ei oikeestaan edes käsitä kuinka pitkä matka on tultu. Mitäs tässä seuraavaksi tehdään, osaisko olla hetken vaikka ihan paikoillaan.....

Aurinko pilkisteli tunmien pilvien välistä ja antoi toivoa hitusen paremmasta säästä kuin edelliset kaksi päivää. Tänään ei matkalla juuri satanutkaan vaan saimme taivaltaa pilvipoutaisessa säässä.

Matkalla saatiin ihailla edelleen eukalyptys metsiä tuoksuineen ja suuria pähkinäpuita, jotka mukavasti antoivat katon reitillemme. Muratit verhosivat köynnöksineen suuret puut ja muodostivat metsästä  vihreä " satumaan" .

Päätimme tänään hitusen jarrutella vauhtia ja majoittua viisi kilometriä ennen määränpäätä, jotta olisimme sitten seuraavana aamuna fressinä Santiagon katetraalissa vaeltajien  messussa. Ennen  määränpäätä Monte de Gozon kylässä oli albergue, johon mahtui 400 vaeltajaa, sieltä meki  löysimme itsellemme punkat.

Iloksemme alberguen vastaanotossa oli töissä kaveri joka osasi muutaman sanan suomea ja sekös meitä ilahdutti.

Normit iltakuviot ja " pyhä" vaatteet valmiiksi huomiselle, hitusen jännittävällekkin päivälle.

Majapaikasta jo siintää huominen ......Takan 784 km....

28.Vaelluspäivä Melinde - Salceda , 28 km

Herätys normaalia  myöhemmin, vasta seiskalta. Nautittiin aamupala viereisessä kahvilassa ja pähkäiltiin sataako vai ei. Pääsimme lähtemään kuivassa kelissä, mutta lämmintä oli vain noin +10 astetta. 

 

Matkan varrella satoi vettä välillä ihan kaatamalla ja toisinaan näytti että aurinko rupeaisi paistamaan. Päivä pysyi kuitenkin pilvisenä, mutta aamupäivän sateiden jälkeen vältyttiin pahemmilta  sateilta.

Matkaa tehtiin samojen ihmisten kanssa, välillä poikettiin tauolle ja taas polulla tavattiin. Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan,niin silti aina tervehdittiin toisiamme. Välillä ihmeteltiin mihin kummaan tietyt ihmiset olivat menneet kun ei pitkään aikanaa heitä nähty ja sitten he olivat seuraavassa majapaikassa jo majoittuneina. 

Tänään oli mielenkiintoinen reitti sen suhteen, että meillä ei ollut mitään tietoa seuraavasta majoituspaikkista. 17 km taivallettuamme nautittiin lounas ja sitten alkoi taival, minne ei ollut merkattu laisinkaan majapaikkoja. Lähdimme kuitenkin matkaan tietoisena siitä riskistä ettei yöpaikkaa  löytyisi. Silloin olisi jaksettava patikoida 19 km suurempaan kylään.

11 km kohdalla saavuimme Salcedan kylään. Yhdessä risteyksessä oli asfalttiin maalattu mainos alberguesta, josta sitten saimmekin neljän hengen huoneen. Sinne sitten majoituttiin leirikoululaisten ja muiden pyhiinvaeltajien kanssa. 

27. Vaelluspäivä. Gonzar- Melide, 34,5 km

Tänään olikin sitten ihan erilainen päivä. Yöllä alkoi jo ukonilma  jytisemään Gonzan kylän yllä ja vettä tuli  kaatamalla kaiken yötä. Aamulla sade jatkui ja oli sonnistauduttava täyteen sade varustukseen. Nyt ei kyllä yhtään napannut matkaan lähtö. Lämmintä oli vaivaiset +14 astetta.

Matkan varrella oli pakko pysähtyä vaihtamaan sadehousut jalkaan ja uusia koko aluskerrasto, koska vettä tuli niin ankarasti että mikään sadeasu ei pitänyt sellaista rankkasadetta. Matka sujuikin melkoisella vauhdilla koska kukaan ei tuollaisessa kelissä halunut valokuvata saatikka ihailla maisemia.

Päiväkahvit ja vaatteiden vaihtoa,Palas de Rein kylässä. Vettä tuli edelleen kaatamalla. Kahvilan henkilökunta puisteli päätään ja toivoti meille hyvää matkaa. Osa vaeltajista majoittui samaiseen albergueen missä kahvila oli, nuoret tytöt pikku shortseissaan hytisivät kylmissään. 

Iltapäivällä pilviverho alkoi jo hieman repeillä ja aurinko silloin tällöin pilkahti lämmittäen litimärkiä vaeltajia. Sitten olikin jo kiire riisua sadevaatteita ja vaihtaa jalkinetta viimeiselle vitoselle. Sade lakkasi sopivasti saavuttuamme määränpäähämme, mutta ilma ei kyllä enää ollut ollenkaan helteinen. Pientä iloa toi matkaan upeat eukalyptys metsät, joiden tuoksu todella raikasti ilman. Mukavaa vaihtelua lehmän lannan hajuun, mikä on tarttunut vaatteisiin ja nenään viime päivien aikana.

Meliden kaupunkiin saavuttuamme asetuttiin 20 hengen albergueen,johon ei sitten koskaan saapunut ketään muita kuin me. Saatiinkin sitten levittää kaikki kamat kuivumaan ja viettää rauhallista iltaa ihan keskenämme. Pistettiin piknik pystyyn ja huollettiin samalla matkalla hajonnutta vaellus kalustoa. 

26. Vaelluspäivä, Barbadelo- Gonzar, 30 km

Herätys tänä aamuna hieman myöhempää noin 6:15 ja siitä aamupalan kautta taas matkaan. Koko matkaa siivitti erilaisten elikoiden hajut, ensi lehmän sonta, sitte sika ja aasit, plus kaikki muut mahdolliset maatalojen käryt. Aasi sai aidan takana ihan hirveän hepulin kun näki Markun oranssin takin, herätti huudollaan koko kylän.

Enää alle 100 km Compostelaan. Ei tunnu enää matkalta eikä miltään.

Saavuttiin puolen päivän aikaan Portomarin kylään,missä nautittiin pitkä lounas. Järvi näkymä oli ihmeellinen ilmestys, sillä mitään vesistöjä ei ole näkynyt koko matkan aikana. Lounas nautittiin kaikessa rauhassa, koska aikaa oli nyt rutkasti käytettävissä.

Kylään laskeuduttiin kapeaa  kiviuomaa myöten.

Portomarin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Gonzarin kylää. Polut muuttuvat valkoisesta hiekasta okran keltaiseen tomuavaan maahan. Aurinko porotteli taas aikas kuumasti ja viimeinen seiskan pätkä mentiinkin aika hikisissä fiiliksissä....

Määränpäämme tälle päivälle oli kyllä taas melkoinen yllätys, piti oikein kysyä paikallisilta onko tämä kylä vai mikä? Kyllä, olimme ihan oikeassa paikassa. Majoituttiin sitten kunnalliseen albergueen, mikä itsessään oli ihan uusi ja siisti rakennus.....mutta... takapihalla sijaitsi maatalon navetta ja lantala.

Että semmoinen näköala sitten tänään. Siihen sitten vaan pyykit kuivumaan paskan hajuun.

No eipä jaksettu ottaa mitään tressiä aiheesta. Otettiin mallia paikallisesta ukkelista joka lokoisasti oli halko urakkansa kimpussa, eikä tuntunut paljon kiire tai tressi vaivaavan häntäkään. Löydettiin kylästä pikkuinen ravintola, missä nautitiin parit viinit ja päivällinen. Kapeilla kylän kujilla sai olla varuillaan kun maanviljelijät ajelivat isoilla traktoreillaan paalit kyydissä, ettei itse joutunut traktorin kyytiin.

25.Vaelluspäivä Triacastela - Barbadelo, 30 km

Aamun patikointi alkoi sumun siivittämänä lepakoiden lennellessä ympäriinsä. Tämän päivän reitti näytti  kartasta melko tasaista maastoa, mutta todellisuus olikin sitten hieman erilainen. Reitti oli mutkaa mutkan perästä, nousua ja laskua toisensa jälkeen. Meille sopi tälläinen maasto paremmin kuin hyvin kaikkien niiden tasaisten taipaleiden jälkeen.

Nyt aletaan olla Jaakobin reitillä jo siinä vaiheessa että mukaan tulee paljon päiväretkeilijöitä, jotka tietenkin ärsyttävät meitä " todellisia" Caminon vaeltajia pikkuisine selkäreppuineen. Teputtelevat milloin missäkin ohi, kun me raahaamme selässä 10 kg rinkkoja.  Kun taas me painelemme vauhdilla ohi niin seuraavassa hulipaikassa he jo istuskelevat tutkat föönattuina nauttimassa päivällistä. Heillä taksi ja matkailuautot kuljettavat matkatavarat yöpaikasta toiseen, me raahamme kaiken seläsämme....arghh.

Matkan varrella taas lukuisa määrä pikkuisia kyliä, missä ei juurikaan mitään muuta kuin taloja ja navettoja. Muutamassa kylässä pikku pysähdys  evästelyineen ja takaisin polulle. Ensimmäisellä pysäkillä ruvettiin laskemaan kilometrejä ja yllätykseksemme jäljellä olikin enää vähän toista sataa kilometriä, mikä tarkoittaa sitä että saavumme Compostelaan päivää tai kahta etuajassa. 

Matkalla kivoja polkuja joen vartta myötäillen pilvekkeessä taas polttavalta auringolta. Pojat meinasi vilvoittautua ihan kunnolla.

Iltapäivällä saavuttiin  Barbadelon kylään ja saatiin mukava yöpaikka 8 hengen huoneesta. Meidän lisäksi huoneessa yöpyi Italialainen äiti ja tytär, jotka kumpikaan eivät puhuneet sanaakaan englantia, joten heillä oli varmasti mielenkiintoista seurata meidän polotusta  ja elämöintiä. Pyykinpesun lomassa Lepuutettiin väsyneitä jalkoja loikoillen pihanurmikolla ja ihaillen pihalta aukeavaa melkoista maisemaa.

24. Vaelluspäivä. La Faba - Triacastela, 27 km

Aamulla ripeästi taas liikenteeseen edessä olisi 5 km nousu 1550m. Lähdimme matkaa pimeässä tarkoituksena ehtiä vuoren huipulle auringon noustessa. Ajoitus oli hyvä, puolen tunnin odottelun viileässä aamussa palkitsi niin huikaiseva näky, että kyyneleet nousee silmiin vielä tätä kirjoittaessakin. Saimme seurata aitiopaikalta kuinka aurinko hiljalleen alkoi vuoren takaa ojennella säteitään ja valaista vastakkaisen vuoren kupeita. Olimme niin korkealla että edessämme siinsi uskomaton näky alempana olevaa vuoristoa ja pilvihattaroita. Aurinko värjäsi koko edessä olevan maailman  mitä uskomattomilla väreillä purppuran punaisesta kullankeltaiseen. Hetki oli pysäyttävä.

Kannatti kivuta ylös pilkko pimeässä. Me emme olleet ainoita auringon metsästäjiä, vaan muitakin vaeltajia saapui ikuistamaan tuon taianomaisen hetken. Muutaman minuutin päästä koko upea taideteos oli ohi ja aurinko oli siellä missä kuuluikin, pilvihattaroiden lomassa korkealla taivaalla.

 Matkamme jatkui alas vuoren rinnettä kohti  Triacastelan kylää, missä aioimme yöpyä. Monot olisi kyllä vienyt meitä eteenpäin, mutta nyt oli pakko stopata jotta jokaiselle päivälle riittäisi kunnon määrä kilometrejä. Nyt on tullut sellainen määrä kilometrejä talsittua, että jalat on tosi hyvässä kunnossa ja matka taittuu aina vaan entistä ripeämmin. 20 km matka ei enää tunnu yhtään miltään.

Polut mutkittelee välillä mukavasti kapeilla kujilla isojeen puiden varjossa ja toisinaan vurten rinteillä laidunpeltojen reunoille. Keli oli kirkas, joten näkyvyys oli erittäin hyvä ja päästiin ihailemaan upeita vuoristo maisemia.

Helteeseenkin alkoi jo tottua, eikä vuoristossa ihan niin kuuma ollutkaan. Tänään iltapäivällä näytti jo hetken siltä, että saattaisi hieman sataa.

Kilometrit tuntuu hupeneva ihan hetkessä. Alkupäässä kilometrejä tuli talsittua niin reippaasti että nyt joudutaan hieman himmailemaan että olemme aikataulussa. Tarkoituksena on saapua viikon päästä lauantaina Santiago de Compostelaan puolen päivän aikoihin.

Talsittiin päivän aikana yhdeksän pienen maalaiskylän läpi. Kylissä ei juuri kummoisia palveluja ollut. Lehmiä laidunsi siellä täällä, kanoja tepasteli keskellä katuja ja maajussit ajeli traktoreillaa kapeilla kaduilla. Kävellessään sai varoa koko ajan ettet astu lehmän paskaan, mitä oli valehtelematta joka puolella katuja. Päiväkahvit juotiin lantalan vieressä. Vieläkin nenässä haiskahtaa lannan haju.

Majapaikkaan talsittiin suoraan kadulta ovesta sisään, sen kummemmin arpomatta mennäänkö vai ei. Alkaa sujua tuo majottuminenkin aika helposti kun ei pidä rimaa kovin korkealla. Meillä on kyllä ollut onnea yöpaikkojen suhteen. Olemme saaneet nukkua kohtalaisen hyvin ja ennenkaikkea siisteissä paikoissa, hinta taso on ollut suunnilleen 5-6€ yö.

Tänään oli poikkeuksellinen iltaohjelma kun lähdimme tutustumaan kylän kirkkoon. Siellä olikin messu menossa ja me tietenkin astelimme sisään kuuntelemaan. Sanaakaan emme ymmärtäneet, mutta toimittiin kuten muukin seurakunta mm. hymistiin jotain ja halattiin vierustoveria.Ehtoollisen jako hetkellä katsoimme parhaaksemme poistua taka vasemmalle. 

23.Vaelluspäivä.. Villafranca del Bierzo- La Faba, 25 km

Hyvin nukutun yön jälkeen hiivittiin taas taipaleelle.  Samassa salissa majailleet ruotsalais naiset jäivät vielä jatkamaan uniaan.Meitä ennen neljän hengen venäläis naisjoukkio oli jo matkalle lähdössä kun me vasta  aloitimme aamupalan väsäämisen. No maaotteluhan siitä sitten kehkeytyi, ruotsalaiset oli jo päihitetty 6-0, vielä oli  itänaapurin selät edessä. Puolimatkaan mennessä voitiin huutaa Suomelle hurraat, myös Venäjä oli päihitetty.

Matkalla saimme todistaa vuoristossa reihuvaa metsäpaloa,jota muutama helikopteri yritti epätoivoissaan sammuttaa. Tai niin me ainakin oletimme. Reittimme  kulki koukeroista alamäkeä asfalttitien reunassa, pieniä kyliä oli muutaman kilometrin välein ja mehän tietenkin paineltiin semmoista vauhtia, että ei aina tiedetty missä kylässä oltiin. Pakko oli painaa jarrua ja pysähtyä syömään.

 Lounaan jälkeen jatkettiin matkaan ja päästiinkin sitten todellisten nousujen kimppuun. Noustiin 961 m  kuuden kilometrin matkalla. Onneksi reitti kulki  pilvekkeessä polttavalta auringolta vaikka olikin melkoisen jyrkkää. 

Nousun päätteeksi saavuttiin La Faban kylään. Sieltä löydettiin Albergue de la Faba, joka oli kylän ainut. Kirkon kupeesta saimme mukavan yöpaikan isosta makuusalista, yllätyksemme  seinän takaa kuului tuttua puheen sorinaa...suomea.  Vieruskavereiksi saimme suomalaisen neljän hengen seurueen. Todella ihmeellistä, sillä tällä matkalla emme ole kovin moneen suomalaiseen törmänneet. Sehän tarkoittaa meidän kohdalla maaottelua, henkinen yliote otettiin heti kärkeen, vaan eipä nuolaista enneko nähdään miten huominen nousu sujuu.