13. Vaelluspäivä Hornillos del Camino-Itero de la Vega, 30 km

Aamulla herätys klo. 06.00. Yö nukuttu hyvin oikeinsiistissä ja rauhallisessa vierasmajassa. Koska viimeksi päätimme vaelluksen neljän hengen perhehuoneeseen niin tällä kertaa aloitimme samanlaisesta majoituksesta. Tosin nyt hinta yölle olli hitusen edullisempi, mutta eipä niitä tähtiäkään tainnut portin pielessä ihan niin montaa keikkua kuin Barcelonan Ramblaksella.

Jaahas simpukan asentaja taas liikenteellä.  Pyhiinvaelluksen tunnusmerkki simpukan kuori nidottiin tiukasti kiinni rinkkoihin. Ja matka alkoi kohti Hornillosta mihin viime vuonna vaelluksemme päättyi. Kaikki siellä näytti olevan suht ennallaan, muutamat rakennustyömaat oli saatu valmiiksi ja kylä oli tähän aikaan aamusta autio toisin kun sieltä lähtiessämme toukokuussa 2015 jolloin kadut oli täynnä vilinää ja vaeltajia.

Polulle päästyämme tuntui kuin emme olisi sieltä koskaan poissa olletkaan. Siitä se lähti , mutkaista tietä näkymättömiin.

 Aurinko paistoi aivan täydeltä taivaalta, pieni tuulenvire onneksi hieman helpotti peregringojen taivallusta. Maisemat oli edelleenkin huikeita vaikka tällä kertaa maa ja kaikki kasvillisuus oli kärsinyt maata vaivanneesta helle aallosta. Me tietenkin nautimme lämmöstä, mistä emme suomen kesässä juurikaan ole saaneet nauttia.

 Valtavia auringonkukka peltoja joka puolella. Muuten pellot  oli kaikki  pelkkää karua kuivaa sänkeä suurine paalitorneineen.

 Kengät pois heti jalasta kun mahdollista. Vähän teippiä  varmaisiin paikkoihin, joihin mahdollisesti saattaisi rakkoa pukata.

Hienoja vanhoja luostareita, mihin oli tehty vaeltajillemajoituspaikkoja. Me jatkoimme kuitenkin matkaa eteenpäin. 

Nyt alkoi jo hieman jalkaa painaan. 23 km takana ja edessä vielä  7 km heleteisellä polulla.

 Väliin  juomaa, suolaista ja makeaa,jotta jaksetaan viimeinen puristus.

Huikeita maisemia joka suunnalla, välillä seisottiin suut auki, ei pelkästä hengästymisestä ja kuumuudesta vaan niin hienoista näkymistä silmän kantamattomiin. Valokuvat ei vaan tee todellisuudelle oikeutta.

 Viimeinen seisahdus ennen  neljää viimeistä hikistä kilometriä kohti kylää, jossa toivoimme saavamme yöpyä. Tässä vuorilta valui vesi, missä vilvoittelimme ja kastelimme vaatteitamme, jotta kestämme kuumat kilometrin hostelliin. Onneksi kylässä johon suunnittelimme majoittuvamme oli rutkasti tilaa ja saimme mukavan neljän hengen huoneen. Ilta-auringon laskiessa nautimme hostellin terassilla maittavan päivällisen juomineen. Huolellinen lihashuolto ja varustautuminen huomiseen koitokseen mukaanlukien kunnollinen yöuni.

Matkustuspäivä numero uno

                                   

Aamulla varhain herätys ja hieman sekalaisin fiiliksin reissuun.  Huikea reissu ja upeita juttuja seuraavat kolme ja puoli viikkoa edessä.  Toisin kuin vuosi sitten, nyt tiedämme suurinpiirtein mitä on edessä. Huolestuttavinta on tieto siitä kuinka kipeitä tulemme ensimmäiset päivät olemaan. Erityisesti jalat ja alaselkä, lohduttavaa on kuitenkin se että pahin kipu kestää vain muutaman päivän maksimissaan viikon.

Yritetään olla viisaampia nyt ja teipata jalat jo etukäteen. Mutta nuo kaikki tuntemukset ovat väistämättömiä. Eräs tuttava kysyikin, että millaisilla fiiliksillä tollaiseen reissuun lähdetään, kun kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaisesti mikään rantaloma. No kyllähän sitä jollain tapaa täytyy olla hullu, että tälläiseen ryhtyy, mutta onhan meitä. Jokaisella huvinsa. Enkä kyllä vaihtaisi eniitä fiiliksiä ja tunnetiloja mihinkään rantalomaan, mitä toivottavasti tälläkin matkalla tulemme kokemaan.

Kouvola-Helsinki

Tikkurila-Lentokenttä

Matka alkoi lennon ollessa myöhässä 45 min, mikä tarkoitti ettemme kerkiäisi bussiin Madridista Burgokseen. Ei auttanut kuin hommata uudet liput seuraavaan mahdolliseen bussiin. Sitten vaan soittelemaan yöpaikkaamme, etteivät sulkisi ovia ennenkuin me saapuisimme. Se ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, koska yhteistä kieltä ei ollut. Guesthousen isäntä ilmoitti heti kärkeen ettei puhu englantia ollenkaan, olikin jo päässyt unohtumaan ettei täällä juurikaan englantia kansalaisille opeteta. Ystävällinen asemavirkailija auttoi sitten tulkkaamaan asiamme ja homma saatiin hoidettua. Sitten vaan bussiin ja halki upeiden vuoristo maisemien kohti Burgosta. Lämpötila Madridiin saavuttuamme oli +34celsiusta ,mutta illan hämärtyessä ja pari sataa kilometriä pohjoisempana Burgoksessa lämpötila laski aina + 15 asteeseen. Saavuimme yöpaikkaamme noin puolen yö maissa, nopea suihkussa pyörähdys ja unten maille. Huomenna koittaisi ensimmäin varsinainen patikointi päivä.

 

Matka valmisteluja

                              

Viikko aikaa lähtöön. Edessä olisi noin 460 kilometriä Espanjan mannerta talsittavana. Matkavalmistelut sujuneet oikeastaan ihan itsestään. Nyt tietenkin on hieman erilaiset kelit kuin vuosi sitten keväällä. Reitti kulkee kuitenkin välillä vuoristossa ja välillä tasaisilla peltoaukioilla,joten säätilatkin vaihtelevat sen mukaan. On varauduttava kunnon helteisiin ja auringon paahteeseen, mutta toisaalta taas vuoristossa lämpötilat voivat laskea jopa viiden celsiuksen hujakoille.

Edellisestä vaelluksesta olemme ottaneet opiksemme ja varasimme jo hyvissä ajoin yöpaikat vaelluksemme loppupäiviin Madridiin. Myös kaikki siirtymät vaellusreitille ja sieltä pois ollaan jo etukäteen varattu. Vältytään turhalta sekoiluilta huonojen nettiyhteyksien ja englantia taitamattomien espanjalaisten virkailijoiden kanssa.

Tarkoitus on siis lentää Madridiin maanantaina 29.8. Sieltä matkaamme bussilla Burgokseen, mikä sijaitsee 20 km päässä Hornilloksen kylästä. Toukokuussa 2015 päätimme vaelluksemme Hornilloksen pikku kylään ja siitä samasta paikasta on tarkoitus jatkaa matkaa kävellen aina Santiago de Compstelaan asti.

Viimeisiä hankintoja ja varusteiden huoltoa. Sitten vielä kaikki kotiin jäävien hoidot järjestykseen, niin voimme huoletta kääntää kengänkärjet catalonian tomuisille poluille. Kiitos kaikille tämän reissun mahdollistaville ystäville ja perheelle.