Varattiin jo hyvissä ajoin talvella Repovedeltä Karhulahdesta kota, mistä tarkoitus sitten patikoida vähän uusille reiteille Mäntyharjun suuntaan. Keli suosi jälleen kerran retkeilijöitä. Sopiva auringon paiste, olematta kuitenkaan liian kuuma. Onni matkassa tietenkin.
Ensimm'inen tauko pidettiin Kuutinkanavalla.
Matka taittui perille hurtin huumorin siivittämänä, kuten aina. Kodalla asetuttiin taloksi, keittii päiväkahvit ja taisi siinä pienet Helmetkin kuksaan lorahtaa. Hetken siinä lorvailtuamme päätettiin tehdä pikku retki Olhavalle maisemia ihailemaan.
Olhavalle olikin leiriytynyt todella monta telttakuntaa kiipeilijöitä ja päästiin ihailemaan heidän taitojaa sekä ylhäältä korkeuksista että alhaalta lammen rannalta.
Olhavalle olikin leiriytynyt todella monta telttakuntaa kiipeilijöitä ja päästiin ihailemaan heidän taitojaa sekä ylhäältä korkeuksista että alhaalta lammen rannalta.
Keli oli kyllä niin hieno, että mikäs siinä poseeratessa jylhissä maisemissa. Piti vähän poikain kuinka reunalle sitä uskaltaa, mutta taisi olla Markulla ihan liian hyvässä muistissa Olhavalta laskeutuminen joskus 10 vuotta sitten. Oli mies valkoinen kuin aave. Eipä taitaisi enää alas mennä mistään hinnasta.
Ilta tunnelmia. Kodassa oli tilaa hyvin. Jokaisella oma lavetti ja keskellä hyvä nuotiopaikka ruuan valmistukseen ja kahvin keittoon. Onni tuumailee kalliolla, kun alas rantaa leiriytyi kymmenkunta kiipeilijää. Kyllä varmaan tuumaili myös kiipeilijät meitä kun illan hämärissä rupesi kodasta laulu raikaamaan, puhumattakaan kilpailuista mitä aikamme kuluksi keksittiin...( ei kestä päivänvaloa).
Illalla pulahdus saippuat kainalossa viilentävään Repoveteen.
Aamusta päiväeväät reppuun ja kohti Murjanmarssin reittiä. Ihan ei taidettu aina oikealla reitillä olla, mutta mitäs siitä, kunhan päämäärä löytyy. Patikoitiin aluksi Korpinkierroksen reittiä myöten ja siitä jatkoimme matkaa Murjanmarssin reittiä pitkin Pitkälammen vuoren laavulle.
Lounas tauko ja vaatteiden kuivatus. Hienoja maisemia löytyy täältäkin suunnalta. Vastaan tulijoita yksi lintubongari, muuten aivan hiljaista. Takasin päin jatkoimme matkaan niin että tulimme Saarijärven sisääntulon kautta takaisin kansallispuiston alueelle.
Levähdys tauko Saarijärven sisääntulon kohdalla. Juomaa ja loput eväät repuista pois. Ja sitten alkoi viimeinen taival kohti Karhulahden kotaa.
