Cork

Oli aika taas jatkaa matkaa. Me Markun kanssa suuntasimme vielä Corkin kaupunkiin, mutta Petran oli aika palata takaisin opintojensa pariin Birminghamiin.

Matka taittui mukavasti bussilla halki vihreiden maalais maisemien. Meillä oli Corkissa varattu hostelli, mutta varaamamme paikka oli suljettu ja tulikin ilmoitus että majoituksemme on siirretty toiseen hostelliin. Meillä ei ollut siis harmainta aavistusta millaiseen paikkaan olemme menossa yöpymään.

Hostelli osoittautui ihan mukavaksi. Tärkeintä oli että oli oma suihku ja rauhallista nukkua. Kahden hengen huoneessa, omalla suihkulla ja erittäin ystävällinen henkilökunta. Ei siis näillä vuorokausihinnoilla voi valittaa. Niin ja hostellista löytyi myös sauna. Hieman kyllä rupeesi hymyilyttämään kun kävimme saunan katsomassa...mutta joo...jos oikein pitkällä reissulla on niin kyllä varmaan jotain tuntumaa saunomiseen saa.

Saunan käyttämiseen oli oikein ohjeet liimattu oveen, kuinka sitä löylyä oikein otetaan. No tuohon koppiin ei kyllä meidän perhe mahdu. Joten antaapa olla, saunotaan sitten kotona.

Kaupunki oli mukavan pikkuinen ja todella kaunis. Ihmiset siellä, siis jokapuolella, olivat todella ystävällisiä. Kadulla vastaan tulevat tervehtivät ja hymyilivät, kahviloissa ja ravintoloissa palvelu on suorastaan sydämellistä.

Kaupunki oli täynnä toinen toistaan upeampia katedraaleja, Yhdessä valokuvassa saattoi olla parhaimillaan kuusi katedraalia. Harmiksemme meillä ei ollut tänne varattu aikaa kuin vajaat kaksi päivää. Tänne on päästävä ihan ehdottomasti takaisin.

Kaupungin keskusta on pieni saari. Kauniita siltoja on siellä täällä, mistä pääsee kulkemaan keskustan ulkopuollelle.

Hurmaavia pikku kahviloita, missä paikalliset papparaiset istuvat aamukahvilla iloisesti meitä tervehtien, olematta kuitenkaan liian tungettelevaisia.

Tästä matkamme jatkui Dublinin kautta takaisin Lontooseen ja koti Suomeen. Paljon on nähty ja koettu. Ihana kiireetön reissu vaikka olikin vain muutama päivä aikaa kussakin paikassa. Nyt tiedämme minne haluamme palata kun seuraavan kerran Irlantiin tulemme.

Cliffs of Moher,Galway

Aamulla taas reissuun luonnon ihmeitä ihastelemaan . Tänään keli oli kyllä niin huono kun vaan voi olla. Kylmää ja vesisadetta. No matkaan lähdettiin kuitenkin, vaikka seudulle oli annettu myrskyvaroitus.

Eikä kyllä turhaan. Tuuli oli jotain ihan järkyttävää kun saavuttiin Moherille. Onneksi meillä oli kunnolliset varusteet, kun vähän kepeimmissä asuissa lähteneet kokivat katun kohtalon tuulen repiessä ohuet sadetakit riekaleiksi.

Myrskyssä pauhaava meri oli kyllä vaikuttava näky. Tuuli oli niin kova ettei meikäläiset uskaltautuneet ihan kapeimmille poluille jyrkänteelle kävelemään. Tuntui että tuuli vie mennessään.

Connemaran kansallispuisto, Galway

Tänään edessä retki Connemaran kansallispuistoon. Puisto sijaitsee Galwaysta noin 80 km. Aamulla lähdettiin varhain matkaa, sääkin näytti tänään selkenevän ja aurinkokin pilkisteli pilviverhon takaa. Matkaan lähdettiin noi parinkymmenen muun turistin kanssa samassa bussissa. Bussikuski  oli opetellut läksynsä hyvin ja kertoilikin koko matkan tarinoita milloin mistäkin missä liikuttiin. Bussissa oli myös kuuden hengen seurue Dublinista ja he kylllä saivat aikaan semmoisen älämölön ja naurun remakan, että kuskilla oli välillä vaikeuksia pysyä omassa tarinassaan. Olen itse aina pitänyt meitä suomalaisia melkko äänekkäinä, mutta nyt on kyllä löytynyt semmoinen kansa, joka osaa pitää meteliä vielä kovemmin. Yhdessä kohtaa piti kuskin pysäyttää auto ja napata yhtä vitsiniekkaa korvasta taluttaakseen hänet ulos ellei leikinlasku loppuisi.

Matkamme kohti kansallispuistoa kulki upeiden maisemien halki ja jännityksellä odotimme, voiko maisemat vielä tästä paremmiksi muuttua. Kuvat puhukoon puolestaan.....










Upeiden maisemien siivittämänä saavuttiin Kylemoren luostariin. Irlantilaiseen tapaan myös tänne liittyi oma tarinansa ja historia, mihin minä sitten lumouduin ihan täysin. Kuskimme kertoi koko tarinan matkalla luostariin. Kun nousimme bussista ulos edessämme avautuva maisema oli jotain ihan taianomaista. Siinä sitä vaan seisottiin suut auki ja yritettiin epätoivoisesti saada tallennettua kameran nauhalle edes hitunen siitä miltä tuo kaikki näytti todellisuudessa.

Luostarin puutarha

          

Galway

Galwayn kaupunki osoittautui hurmaavaksi pieneksi merenranta kaupungiksi. Oli ihanaa päästä rauhalliseen maisemaan ja tunnelmaa, näiden suurten kaupunkien jälkeen. Sää oli tosi ihan karmea, noi +10 -+14 lämminta, vesisadetta ja tuuli melkoisen navakka. Mutta olemmehan saarella niin se kai kuuluu jotenkin asiaan.

Petra oli varannut itselleen hostellin kaupungista ja meidän majapaikkamme oli hieman etäämmällä ihan keskustasta. Lähdettiin sitten tarpomaan rinkat selässä kohti yöpaikkaa, matka tuntui pitkältä vaikka todellisuudessa oli kyse vajaasta kahdesta kilometristä. Vettä tuli ihan vaakasuoraan. Hieman lohdutti hieno maisema merenrannalla, sen minkä sadevaatteiden alta pystyi tiirailemaan.

Saavuttiin Bed&Breakfast paikkaamme. Pieni hurmaava talo, aivan meren rannassa. Vastassa meitä oli taloakin hurmaavampi talon emäntä Margareth. Hän oli suunniltaa huolesta kuinka me selvisimme tänne ja miksi ihmeessä me tulimme kävellen. No siinä sitte selviteltiin hieman mistä ollaan ja millaisia retkiä yleensä tehdään. Margareth puisteli päätään ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Oli taas kerran niin erilainen yöpaikka verrattuna edellisiin. Meille tarjoiltiin upea aamiainen, omien toivomustemme mukaan ja vuoteet pedattiin ja huone siivottiin joka päivä.

Ensimmäisenä aamuna kun pilviverho oli hieman hellittänyt, meidän huoneen ikkunasta avautui ihan mykistävä näky. Atlantin aallot nenän edessä ja taustalla häämöttää lumen peitossa oleva vuoristo. Aika huikeeta.

Maisemat oli kyllä kun suoraan postikortista. Ihmiset myös ihan mielettömän ystävällisä ja vieraanvaraisia. Jos hitusenkaan näytti siltä että nuo ei nyt ihan tiedä mihin suuntaan pitäisi kääntyä riensi heti joku tarjoamaan apuaan. 

Vaikka kaupunki ei ollut suuren suuri silti siellä oli menoa ja meininkiä. Ihania pikku liikkeitä vieri vieressä. Kaduilla paljon erilaisia taiteilijoita esittämässä osaamistaan.

Iltaa kohden meno vain yltyi. Ravintolat olivat tupaten täynnä iloista porukkaa, Irlantilaiset laulut ja enennekaikkea nauru kantautui päädkadulle missä ruokaravintolat ja pubit sijaitsivat.