Viimeiset kilometrit kohti Santiago de Compostelaa. Näyttää ihan naurettavalta.. Lähtö tilanteessa oli nolla perässä. Kaiken kaikkiaan marssia takana 784 km. Nyt kaikessa rauhaas käveltiin Katetraalin luo. Huvitti kun kuljimme Santiagon vanhan kaupungin kujia ja morjestelimme vastaan tulevia " tuttuja" vaeltaja kasvoja, taisi tulla enemmän vastaan tuttuja kuin kotosalla Kouvolan keskustassa.
Saavuttiin aamun valjetessa katetraalin luokse ja ihmeteltiin aikamme mistä saisimme todistukset vaelluksestamme. Viimein löytyi oikea toimisto ja jonon hännille vaan odottamaan vuoroa. Tunnin jonotuksen jälkeenn oli tärkeä paperi kourassa ja reissu " siunausta vaille" valmis.
Kello 12 alkoi katetraalissa suuri messu, missä kaikki paikalle saapuneet ja todistuksen saaneet vaeltajat siunattiin. Oli kyllä erikoinen tilaisuus, vaikka ei sanaakaan ymmärtänyt niin silti tilaisuus oli hieno. Siinä sitä taas vaihdettiin poskisuudelmia ventovieraiden ihmisten kanssa. Pikkusen oli silmät selällään hämmennyksestä kun etupenkissä istuva mieshenkilö kapsahti kaulaan ja alkoi pusutella poskelle. No eihän siinä auttanut kun toimia tavan mukaan ja moiskauttaa takaisin. Tilaisuus huipentui upeaa suitsutus kruunun/ pallon mikä lie ollutkaan kiikuttamiseen korkealla katraalin katossa. Kirkkokansan päälle levisi suitsukkeen tuoksu. Hieno hetki.
Kirkon jälkeen suunnattiin kylän info pisteelle, jossa tiedettiin olevan Suomalainen nainen johtajana. Suoraan vaan johtajaa pyydettiin paikalla, vastaanotto virkailija hieman epäröi voiko hän noin vaan soittaa ja pyytää johtajaa Anu Pitkästä paikalle, kun emme edes tunne koko ihmistä. Anulta saimme hyviä vinkkejä, mitä kannattaa tehdä ja minne mennä. Hän järjesti meille myös yöpymispaikan koko viikonlopuksi, niin ettei meidän tarvi vaihtaa majoitusta joka yöksi. Tästä alkaa nyt huli ja muutama päivä täällä Santiagosa ja maanantaina lento Madridiin, mistä keskiviikkona koti Suomeen.
THE END





















































