Caminon treeniä Kolin maisemissa.
Keli ei meitä juurikaan suosinut. Vettä tuli taivaan täydeltä ja lämpötilakaan ei helpottanut retkikunnan etenemistä.
Leiriydyttiin perjantaina iltapäivällä Kolille Kiviniemen tilalle.Hyvin mahtui neljä aikuista ja koira asuntovaunuu ja hyvä sopu sijaa antaa.Varusteet valmiiksi seuraavan päivän koitokseen ja aamulla aikaisin matkaan kaatosateesta huolimatta. Retkemme tavoite oli kiertää Herajärvenkeirros kahdessa vuorokaudessa.
Sadeasua päälle vaan ja lämmintä rukkasta käsiin, jotta retki voi alkaa. Vesisade voimistui ja välillä muuttuui rännäksi. 
Lakkalan nuotiopaikalla pysähdyttiin tankkaamaan energiaa. Hyvistä varusteista voi tässä kohtaa olla kiitollinen. Vesisade ei juuri haitannut ja asenne koko jengillä kohdillaan. 
Piti sitten poiketa suoralta reitiltä sen verran, että käytiin ihmettelemässä Pirunkirkkoa.Hirvittävän jyrkät raput alas kallion koloon, jossa emme kyllä mitään suurta elämystä kokeneet.
Mutta reitti takaisin varsinaiselle Herajärvenkierrokselle olikin sitten ihan toinen juttu. Täysin pois käytöstä ollut reitti, siis hoitamaton, täynnä kaatuneita puita ja risuja. Sen lisäksi koko 1,5 km oli jyrkkää nousua.
Siinä vähän koeteltiin retkeläisiä, eikä pelkästään fyysistä kuntoa vaan myös psyykkistä kestävyyttä.
Huumoria peliin, pieniä taukoja sopivin välein ja selvittiin kunnialla siitäkin haasteesta.Jos jossain kohtaa matkaa oli vilu päässyt hiipimään sadeasun väliin, niin nyt siitä ei ollut kyllä tietoakaan.
Viimein häämötti matkamme puoliväli,
Pian alkoikin jo hämärä hiipimään ja sysimustassa kämpässä kynttilän valossa rupesi yhden jos toisenkin silmä luppaamaan. Kovat pedit ja nuhruiset tyynyt tuntuivat taivaallisilta ja lämpimässä kämppässä yö hujahti nopeasti, tasaisen kuorsauksen siivittäessä retkeläisten raskasta unta.
Aamulla tarkastettiin koiran tassujen ja retkeläisten jalkojen kunto. Kaikki hyvin, eilisestä rasituksesta huolimatta. Pakkaaminen, kämpän siivous ja matkaan, aamuvarhain.
Matka taittui ripeästi haastavasta maastosta huolimatta. Taukoja pidettiin tarpeen mukaan ja päästiinpä kerran lämmittelemään Ryläksen lämpöiseen kotaan.
Matka taittui hyvien tarinoiden ja naurun siivittämänä. Kivilammentilalla päästiinkin sitten saunan lämmitykseen.
Hyvä päivällinen asuntovaunussa ja kunnon löylyt saunassa takasi taas hervottoman hauskan illan, loikoillen asuntovaunussa.
Seuraavana aamuna pistettiin leiri kasaan ja suuntasimme kohti Ukko- Kolia. Siellä pyörähdys ihastelmassa maisemia ja sitten nokka kohti etelää.
Retkikunta kotiutuu väsyneenä, mutta onnellisena ja yhtä kokemusta rikkaampana.
